Terveiset Pohojammaalta!

Kauan haaveilemamme reisu kotikonnuilleni Kalajoelle on nyt todellisuutta. Kiitos Taina että mahdollistit tämän irtioton hoitaessasi eläinkatrastani!!

Ajelin lasten kanssa yhden pysäyksen taktiikalla koko 450 km matkan yhtä kymmenen minuutin äänikirjaa kuunnellen ja lasten välillä nukkuen. No, viimeiset 30 kilsaa piti turvautua makeisten hyvänmielen voimaan mut aika hyvin silti. Reippaita pieniä matkustajia! Niin ja isännän jätimme tylysti kotiin. No myönnettäköön että hiihtolomaviikot ehkä osaltaan vaikuttivat kokoonpanoon. Et ollaan ny vähä niinku lomalla kaikki.. :)

Kääntäessäni auton keulan Elämänjärventieltä kohti Kalajokea mieleni täyttää joka kerta ihmeellinen levollisuus. Ympärille levittäytyvä aakeus ja laakeus on kieltämättä osa sielunmaisemaani, samoin kuin merenranta tuoksuineen ja äänineen. Niin kuin vanha sanontakin kuuluu "täälä ei pääse jumalaakaan piiloon" ja mua se ei ahista tippaakaan.

Olemme majoittuneena edesmenneiden mummuni ja pappani vanhassa talossa, joka sijaitsee vanhempieni talon kanssa samassa pihapiirissä. Lapsille niin tärkeät mummu ja faari ovat lähellä mutta silti kaikilla on mahdollisuus omaan rauhaan. Aikas kätevää sanon minä. Ja mulle tässä talossa mummu ja pappa ovat aina läsnä, luoden lämpimien muistojen kautta turvallisuudentunteen ympärillemme.

On ollut ihana tavata muutamia ystäviä, joista tuntuu ettei erossa ole ollut ensinkään vaikka viime visiitistä on jo aikaa. Tosiystävyys ei välimatkaa säikähdä mistä olen todella onnellinen! Halaus! :) Veitikka pulloposkinen kummipoikani, johon pääsin nyt ensi kertaa tutustumaan, ampui nuolensa sydämeeni, ankkuroituen sinne kahden muun kummilapseni viereen. Toivottavasti osaan olla tämän luottamuksen arvoinen. Perinteinen tyttöjen syöpöttely-herkuttelu-turinointi ilta saatiin sekin järjestettyä!

Vaikka tähän reisuun on mahtunut paljon positiivisia asioita näyttäytyi nurja puolikin meille oksennustaudin muodossa. Tytöt oksensivat yhden illan pääst päästyään ja mummu pesi ainakin kolme koneellista pyykkiä. Edes vesi ei pysynyt sisällä. Itse selvisin vain kahdella kaulailulla. Yöllä tilanteen rauhoituttua Siiri janoissaan konsertoi sen verran antaumuksella että annoin periksi. Tällä kertaa tämä elämän eliksiiri pysyi kuin pysyikin masussa. Taapero kulki vielä aamullakin kaksi vesiputelia kainalossaan et näitä ei kyllä kukaan multa vie! Seuraava päivä menikin lasten osalta terveiden kirjoissa mut taas seuraavana otettiin vähän takapakkia. Tarkoittaen sitä että tälle viikolle suunnitellut sukulais- ym vierailut pitänee siirtää hamaan tulevaisuuteen. No, pääasia että tauti ei tartu muihin vaikka juurikin äskettäin naapurin torppa jo valitteli huonoa oloa.. Voi ku olis ees kunnon talavi pakkasineen niin sais ees osa pöpöistä huutia! Mutta mitä vielä, keli on ku morsian huhtikuusa - jo melkein lumeton maa mittarin näyttäesä +5.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös tämä reisu. Heppasia ja muita elikoita alkaa kieltämäti olemaan jo ikävä. Ja kyllähän tuon isännänki mieluusti jo viereensä ottais. Jatkamme siis matkaamme taas monia muistoja ja tarinoita rikkaampina! :)

Muumikatsomo mummulla ja faarilla :)

 Sairasaskartelua - varaslähtö pääsiäiseen :)

Iita ruokkimassa mulleja "Mööö"!

Sielunmaisemaa...

                       Investoin itselleni makasiinilta tuolin. Verhoilua valitsemassa...

Herätys vuoteen 2014

Oikein hyvää alkanutta vuotta itse kullekin! Tammikuu on mennyt niin vauhdilla että tämä onkin tälle vuodelle eka kirjoitus. No, perheen pienimmäisellä on kieltämättä oma osuutensa asiaan kun pudotti joulupäivän aamuna uuden hienon puhelimeni vessanpyttyyn! Onneksi kuvat olivat automaattisesti päivittyneet tabletille ja näin ollen äiskän harmitus jäi suht lyhytkestoiseksi... :)

Ihanaa kun maa sai yllensä lumipeitteen ja luonto toistaa kiertokulkuaan matkaten kohti valoa. Joka vuosi ihmettelen kuinka olenkaan kestänyt sitä loputtomalta tuntuvaa pimeyttä? Otsalamppujen kera laatikollisen pattereita varmaankin. :)

Pakkasten hellitettyä kirpeän otteensa ovat lapsosetkin päässeet paremmin ulkoilemaan. Suksia on kokeiltu,  mäkeä laskettu, lumiukkoja väsätty ja lintuja bongailtu. Trafiikki lintulaudan ympärillä on melkoinen ja varsinkin punatulkut ovat saaneet osakseen erityistä ihailua. Muistakaahan tekin aloitettuanne lintujen talviruokinnan jatkaa sitä sulalle maalle! Lintuset kun ovat niin reviiriuskollisia että eivät sinne naapurin lintulaudalle osaa...

Iloinen hiihtäjä ensi kertaa suksilla :)

Käy se näinkin! :)

Tai näin... :)

 Kanaset kukkoineen ovat saaneet säteilylämmittimen ja munivat vuodenaikaan nähden hyvin. Jo yhden poikueen hautonut kanaemo on nähtävästi ottanut hautomisen elämäntehtäväkseen, niin tiiviisti on munintapönttöön jämähtänyt. Olen ilkeä ja poimin munat joka ilta pois - tipujen aika on sitten keväämmällä. Kissat voivat paksusti ja parkkeeraavat syliin kiehnäämään heti kun siihen mahdollisuuden saavat. Varsinkin Ismo ihmetyttää käytöksellään jopa Suloa mennen pusuttelemaan tätä paimentavaa bordercollieta. Siitäkin huolimatta taitaa Sulon lempipaikka olla tallissa pupuhäkin vieressä. Hevoset vaikuttavat tyytyväisiltä ja oleskelevat loimettomina pihalla slow feeding verkkojen ja lämmitetyn vesipaljun läheisyydessä vähintäänkin 12h päivässä, toki kelistä riippuen. Monta kertaa on arvon rouvat pitänyt oikein henkilökohtaisesti hakea laitumen perukoilta että pääsen itse illalla petiin. Pihatto olisi kyllä kuin taivaan lahja! Upi-varsa on nyt reilut 8kk ja opetellut öisin olemaan erossa äiskästään, ponin kanssa viereisessä karsinassa. Vähän kyllä pitää ponia pehmolelunaan mutta niinhän nuo ovat päivisinkin erottamattomat. Varsomakamera onkin nyt suunnattuna sinne missä tapahtuu! Pieniä muutoksia ollaan isäukon kanssa askarreltu tarhoihinkin että vieroitus sitten ajallaan sujuisi mahdollisimman jouhevasti ja kaikkien kannalta turvallisesti. Mutta vasta talven selän taituttua ettei mamman tissit palellu. :) Näihin kuviin ja tunnelmiin...

Dino ja Upi evästämässä oman tarhansa puolella, jonne isommat eivät langan ali mahdu. Reiän saa kätevästi halutessaan kiinni riuúlla ja langoilla. Rouvat taustalla heinäverkolla :)

Jouluvalmisteluja

Enää kolme yötä jouluun! Mutta mitenkähän se joulupukki pääsee matkaan? "...Jollei jouluna ole lunta, voiko joulupukki tullakaan. Hän ei kelkallaan pääse kulkemaan lumetonta pintaa maan. Jollei jouluna ole lunta, kuorma-autonko vuokraa hän. Vaiko lahjoineen junan tungokseen pukin luulet mahtuvan..." No, eiköhän pukki konstit keksi! :)

Lumenkaipuusta huolimatta on meidän torpassa jouluakin toivotettu tervetulleeksi. Viime tingassa toteutetut joulukortit saatiin kuin saatiinkin ajoissa matkaan. Tujakat joulusinapit lepäilevät purkeissaan odottaen pääsyään ystävien joulupöytiin. Kiitokset äiti avusta! Vantaan mummun vanha ja niin rakas pipariresepti jalostui taas kerran mm. makoisiksi sydämiksi, enkeleiksi ja possuiksi. Joululahjat on enemmän tai vähemmän lapsilta salassa kääritty jouluisiin papereihin. Onhan aikuisten toki vähän pukkia autettava.. :) Kuusi on kaadettu ja kinkku hommattu. Kyllä näillä eväillä joulu jo meille suapi tulla!

Joulu on saanut myös isännän töppösiin vielä entisestäänkin vauhtia. Mökit on siivottu perusteellisesti hirsien pyyhkimistä myöten vastaanottamaan joulun viettäjät. Kuuset odottavat jo malttamattomina jouluisia koristeitaan ja tuvat elämää seiniensä sisälle. Ympäröivä luonto on valmis kietomaan hiljaisuutensa viitan yhden vuoden merkityksellisimmän juhlan ympärille.

Aatonaattona rauhoitumme hetkeksi jouluiseen talliin nauttien glögistä, tortuista ja pipareista eläinten ympäröimänä. Mutta siitä syntyneekin ihan uusi tarina... :)

Oikein rauhallista ja nautinnollista joulun aikaa kaikille! Annetaan hyvän kiertää! :)

Iloiset tontut aamupuurolla :)

Pikkuapuri pipareita tekemässä :)

Namskis!

Tästä se ratsun ura urkenevi

Ihanaa kun aurinko armas ilahduttaa ja piristää ainakin meidän perheessä vähän huonosti käynnistynyttä lauantaita! Piha on plussakelien ansiosta mukavan liukas mutta onneksi pakkasherra jaksoi taas tarttua toimeen.

Tämän aamupäivän missio oli Merius. Kyseessä siis 15-vuotias suomenhevostamma joka antanut ravimaailmassa omistajilleen paljon niin iloa ja elämyksiä kuin menestystäkin. Nyt tarkoitus oli tutustuttaa tämä ´ei niin ongelmaton´ tamma ratsastuksen ihmeelliseen maailmaan. Luottavaisin mielin! :)

Aluksi kävelimme pellolla niin että itse olin Maijan selässä ja Mirva talutteli Meriusta. Tammasta aisti selvästi pienen hermostuneisuuden ja mikä ihme se nyt on täysin uuden tilanteen edessä. Hetken päästä tulin alas Maijalta ja Mirva kipusi Meriuksen selkään hitaasti vaihe vaiheelta mukavia jutustellen ja tammaa rapsutellen. Lähdimme liikkeelle aluksi taluttaen ja muistutellen että `prrrr` tarkoitti pysähdystä. Homma sujui sen verran jouhevasti että könysin Maijan kyytiin ja jatkoimme matkaa parivaljakkona. Kaikessa rauhassa kävelimme pitkin ohjin peltoaukeita ympäri maailmanmenoa ihmetellen ja pikkuhiljaa tamma rentoutui huokaillen ja päristen. Eikä tuo huolestunut myöhemminkään vaikka Maijan kanssa vähän ravailtiin ja laukkailtiin ympyrällä. Ja taisipa se Meriuskin muutaman raviaskeleen ottaa! Hevoset vaikuttivat todella tyytyväisiltä eikä meidän siellä selässäkään tarvinnut paljoa hymyä pidätellä kun kaikki sujui niin hienosti. Kyllä Meriuksesta vielä hyvä ratsu kuoriutuu, se on vissi se! :) Kiitokset Mirva päivän piristysruiskeesta! :)

Luottavainen  ja tyytyväinen hevonen :)

Kuskia hymyilyttää :)

Suojalunta ja lumiukkoja!

Mikä herkkukeli lasten kanssa pihalla touhuiluun  ja lumiukkojen väsäämiseen. Suojalunta sadellut sen viitisen senttiä. Ehkäpä huomenissa isäntä pääsee pohjaamaan liukumäen ja sitten toivotaankin lisää lunta jotta päästään kokemaan kirjaimellisesti vauhdin hurmaa - hui! :) Pienemmät järvet ovat jo jäässä mutta Korpijärvi vielä lainehtii. Mustalampeen on lisätty 150 kpl kirjolohta, keskipainoltaan noin 1,5 kiloisia vonkaleita. Sunnuntaina siis koepilkille (jos pakastaa) ja perheelle kallaa pöytään!!

Harmi että tuntematon sotilas esitetään niin myöhään. Sen myötä katkeaa jokavuotinen tärkeä perinne ainakin meidän perheessämme. Siirretäänköhän joulupäivän 'Lumiukko' myös vedoten sen surullisuuteen ja lapsia traumatisoivaan atmosfääriin... :) Tästä huolimatta Oikein Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!! Ja huomenna Vanosen joulutorille klo 11-13!

Sulo, Ukko Luminen, Iita ja Eetu! :)

Kevyt lumiharso maassa

Ihanaa kun tienoo kirkastuu ohuesta lumiharsosta ja kylmä viima pistää posket punoittamaan kun pihalla temuaa. Aamun hämärässä ihmettelin kissan tassun jälkiä koskemattomalla lumipeitteellä. Samaten hevosten kengättömistä kavioista piirtyi lumeen selkeä jälki josta oli helppo tarkastella kavion symmetrisyyttä ja painon jakautumista. Heposet olivatkin vallitsevaan keliin oikein tyytyväisiä. Sen sijaan kukko oli sitä mieltä että arvon herralle rouvineen keli on liian kylmä. Eli koko parvi pysytteli suostutteluista huolimatta visusti sisätiloissa. :) Bordercollie villiintyi lumen pöllyttämisestä, kylmänarka pinseri puolestaan värjötteli jo hetken päästä oven takana. Kaniinit nauttivat vapaudestaan tallitiloissa hyppelehtien purukasassa. Muutama lintuparvi pyrähteli puskissa ja kohtahan se niillekin talvi koittaa - joten askartelin sirkuttajille ruokapaikan! Mukava lasten kanssa ikkunasta bongailla ketä kaikkia mökissä käy evästämässä. :)

Tervetuloa ruokailemaan! :)

Hevoset päivämurkinalla! :) Maija jäi tarkoituksella aidan "väärälle" puolelle jotta saa syödä rauhassa... Ja Upi-varsalla on oma pikku yksiönsä jonne isot hepat eivät langan ali mahdu.

Ja mehän ei muuten ulkoilemaan tulla!!

tekniikan ihmelapsi

Koko päivä on mennyt blogisivujen muokkaamiseen, niiltä osin kuin ylimääräistä aikaa on jäänyt. Aikamoista säätämistä! Haluaisin mm laittaa pihapiiristämme enemmän kuvia... Täytynee kysäistä viisaammilta eikä turhaan hakata omaa päätänsä seinään.

Isännälle annoin myös tunnukset bloggaamiseen. Tuumas että taitaa jäädä emännän leveille harteille mut hiljaa hyvä tulee... :)