Oikein hyvää alkanutta vuotta itse kullekin! Tammikuu on mennyt niin vauhdilla että tämä onkin tälle vuodelle eka kirjoitus. No, perheen pienimmäisellä on kieltämättä oma osuutensa asiaan kun pudotti joulupäivän aamuna uuden hienon puhelimeni vessanpyttyyn! Onneksi kuvat olivat automaattisesti päivittyneet tabletille ja näin ollen äiskän harmitus jäi suht lyhytkestoiseksi... :)
Ihanaa kun maa sai yllensä lumipeitteen ja luonto toistaa kiertokulkuaan matkaten kohti valoa. Joka vuosi ihmettelen kuinka olenkaan kestänyt sitä loputtomalta tuntuvaa pimeyttä? Otsalamppujen kera laatikollisen pattereita varmaankin. :)
Pakkasten hellitettyä kirpeän otteensa ovat lapsosetkin päässeet paremmin ulkoilemaan. Suksia on kokeiltu, mäkeä laskettu, lumiukkoja väsätty ja lintuja bongailtu. Trafiikki lintulaudan ympärillä on melkoinen ja varsinkin punatulkut ovat saaneet osakseen erityistä ihailua. Muistakaahan tekin aloitettuanne lintujen talviruokinnan jatkaa sitä sulalle maalle! Lintuset kun ovat niin reviiriuskollisia että eivät sinne naapurin lintulaudalle osaa...
 |
| Iloinen hiihtäjä ensi kertaa suksilla :) |
 |
| Käy se näinkin! :) |
 |
| Tai näin... :) |
Kanaset kukkoineen ovat saaneet säteilylämmittimen ja munivat vuodenaikaan nähden hyvin. Jo yhden poikueen hautonut kanaemo on nähtävästi ottanut hautomisen elämäntehtäväkseen, niin tiiviisti on munintapönttöön jämähtänyt. Olen ilkeä ja poimin munat joka ilta pois - tipujen aika on sitten keväämmällä. Kissat voivat paksusti ja parkkeeraavat syliin kiehnäämään heti kun siihen mahdollisuuden saavat. Varsinkin Ismo ihmetyttää käytöksellään jopa Suloa mennen pusuttelemaan tätä paimentavaa bordercollieta. Siitäkin huolimatta taitaa Sulon lempipaikka olla tallissa pupuhäkin vieressä. Hevoset vaikuttavat tyytyväisiltä ja oleskelevat loimettomina pihalla slow feeding verkkojen ja lämmitetyn vesipaljun läheisyydessä vähintäänkin 12h päivässä, toki kelistä riippuen. Monta kertaa on arvon rouvat pitänyt oikein henkilökohtaisesti hakea laitumen perukoilta että pääsen itse illalla petiin. Pihatto olisi kyllä kuin taivaan lahja! Upi-varsa on nyt reilut 8kk ja opetellut öisin olemaan erossa äiskästään, ponin kanssa viereisessä karsinassa. Vähän kyllä pitää ponia pehmolelunaan mutta niinhän nuo ovat päivisinkin erottamattomat. Varsomakamera onkin nyt suunnattuna sinne missä tapahtuu! Pieniä muutoksia ollaan isäukon kanssa askarreltu tarhoihinkin että vieroitus sitten ajallaan sujuisi mahdollisimman jouhevasti ja kaikkien kannalta turvallisesti. Mutta vasta talven selän taituttua ettei mamman tissit palellu. :) Näihin kuviin ja tunnelmiin...
 |
| Dino ja Upi evästämässä oman tarhansa puolella, jonne isommat eivät langan ali mahdu. Reiän saa kätevästi halutessaan kiinni riuúlla ja langoilla. Rouvat taustalla heinäverkolla :) |
|
|
Hyvää tekstiä, kirjoittaminen on hauskaa ja terapeuttista- voi kun osais itsekin!
VastaaPoista